Eilen minulla oli vapaapäivä ja päätin lähteä jonnekin. Olin aikaisemmin suunnitellut, että olisin lähtenyt poikaystäväni kanssa jonnekin, kun hän vapautuu töistä. Mutta sitten hän estyi ja yrityksestäni huolimatta jouduin lähtemään yksinäni. Koska olin saanut auton lainaan ja kävin sitten vanhemmillani samalla isäni ehdotti, että kävisin Fiskarsin antiikkimarkkinoilla. Minulle oli aivan sama minne lähden kunhan pääsen homehtumasta täältä. Yritin saada jonkun lähtemään mukaani, mutta kaikki olivat töissä tai mökeillään, isäänikin yritin, mutta hän ei jaksanut. Lopulta otin koiramme mukaan ja lähdimme ajamaan kohti Fiskarssia.

Ajaessani luulin jo kertaalleen ajaneeni väärin. Monasti hermostun matkan pituudesta, sillä en usko että matkaa olisi vielä niin pitkälti. Kokemus alkaa opettaa, että kun epätoivo iskee ollaan jo melkein perillä.

Tietenkin, ettei kaikki menisin ihan putkeen, poikaystäväni lähetti viestin kun olin melkein perillä, että mennään kaverille grillaamaan iltapäivällä. Kun olin perillä soitin hänelle, että milloin ja hän sanoi tunnin päästä. Minua harmitti, sillä nyt olin yksin koiran kanssa Fiskarsissa, kun olisin voinut olla kavereiden luona.

Koska yllättävä mielitilan muutokseni ei nyt jaksa sen suuremmin sepitellä (lisä tietoa pisteviivojen alapuolella), lättään kuvat tähän.







Keramiikka ateljeen ikkuna

- . -. - . - . - . - . - . - . - . -

Tästä on laulaminen kaukana...

Nyt vaihdan hieman aihetta.. Opetus numero 1. Älä pompi tietokoneen ja lieden välillä, silloin mitä ilmeisemmin käy köpelösti...

Tässä esimakua:

Eli olin tekemässä salaattia ja koska yksiön keittiö on pieni, olin epähuomiossa laskenut tuon juustosäilytys systeemin tuohon lieden päälle ja edellisestä epähuomioimisesta olin laittanut väärän levyn päälle, tuolla taka-alalla näkyy kattila, olin aikeissa keittää makarooneja, kunnes kiehautin/poltin juustokupuni ja juuston..
Tämän kaiken lopputulos on.. että olisi ollut parempi jäädä sänkyyn ja että koko kämppä haisee palaneelle muoville. Kurkkua kivistää.

Miksi minun elämäni on aina tätä??

 

Nälkä olis.. taidan suunnata hesburgeriin... tai jonnekin..



Kuinka pohjalla on käytävä, että löytää takaisin pintaan?

No, kävin lopulta kaupassas ja ostin uuden juuston. Unohdin skrapan jolla voisi yrittää skrapata sulannutta ja uudelleen jähmettynyttä muovia irti hellasta.

Etteikö vielä voisi asiat mennä vähän vikaan? Kun olin ensin soittanut itku puhelun niin poikaystävälleni kuin äidilleni, ja juuri kaupasta tultuani ja makaroonit keitettyäni ystäväni soitti ja kerroin koko jutun hänelle. Noh, sittenh.. etteikö asiat jo tarpeeksi pahasti olisi, piti mieltäni vielä pahoittaa..

Tosiaan olin viruuttanut ne makaroonit hetki sitten ja yritin ahtaa niitä salaattiin, tällä kertaa päivän uudella lopputuloksella :



Lattiallahan ne ovat oikein kivoja... Juuh...

Noh, salaattin lopputulos on tämän näköinen: