Nyt on viikko alkanut ihan hyvin. Tulin tänään turusta ja lähdin siitä suoraan koululle. Myöhästyin koulusta jokusen tunnin, koska edelleen kumman painava syysväsy, mitä en ennen ole kokenut tainnutti minut takaisin sänkyyn. Tai oikeammin, antoi voimia läpätä herätyskellon kiinni. Poikaystäväni sen sijaa nousi, meni suihkuun, laittoi vaatteet päälle, söi, kävi silittämässä minua ja touhusi siinä hetken ja hilpaisi sitten kouluun. Minun oli ollut tarkoitus nousta samoihin aikoihin, mutta jatkoinkin makeasti nukkumista siinä tunnin puolitoista.

Koulusa päivä meni luonnosta piirtäessä, lähetin viestejä, pähkäilin pohjaa, menetin hermoni, väsyin ja lopulta pääti hävitä paikalta samaan aikaan kuin muutkin, eli vähän aikaisemmin kuin olin suunnitellut. Loppujen lopuksi olin koululla... kolme tuntia. Aika ennätys.. siis jos mietitään, että mitä sain aikaiseksi ja kuinka kauan olin koululla, tässä kolmessa tunnissa kävin kuitenkin syömässä, touhusin kaikkea turhaa ja kävin oponluonna. Pohjasta mistä en ymmärtänyt yhtään mitään, sain kuitenkin jonkinlaisen luonnoksen tehtyä:

Noin tunnin vietin opon luonna ja meillä oli oikein hyvä keskustelu, tunti meni hurauksessa. Kävin hakemassa ystäväni luota pyöräni ja poljin tihkusatteessa kotiin.

Kotona minua odotti aivan ihana yllätys! Avasin oven ja kuten yleensäkkin hypähdin postikasan yli. Laitoin valot päälle ja tunnistin, että joukossa on joku erikoinen tapaus. Sydän pamppaillen käänsin kirjeen ympäri ja osasin jo arvata mistä se on. Peikonpoika-postia! Äkkiä takki pois ja reppun heitin nurkkaan ja valot työpöydälle päälle ja posti auki. Naapurit sattoivat kuulla ilahtuneita huudahduksia. "Söpö, ihana, voi että, oi oi oi!" Kankaat olivat aivan ihania ja valitsemieni kankaiden lisäksi oli tullut pari yllätys kangasta.

Koska osa tulee joululahjoihin en aio laittaa kuvia kankaista viellä, sitten lähempänä joulua, ettei kukaan ystävistä vahingossa löydä niitä täältä. Hehee. Yritin tehdä tuossa jonkin aikaa läksyjä ja onnistuinkin selaamaan puutarha-alan lehtiä. Sitten en kestänyt enää ja katsoin kelloa. 5 yli kuusi! Eikä! Eurokangas meni juuri kiinni, enkä kerinnytkään sinne ostamaan kovikekangasta... Voi mätä.. En taidakkaan ottaa tänään enää ompelukonetta esiin. Päätä särkee jostain syystä ja luulen, että leiriydyn vain suunnittelemaan mitä kankaista tekisi.


Niinpä joo.. opinko tänään mitään?
Ehkä sen, että oli hyvä ottaa se 20 yli menevä bussi, eikä sitä 35 menevää bussia. Kerkisin rautatieasemalle juuri sopivast sillä 20 yli bussilla. 
 

Maailmassa on sittenkin enemmän kaltaisiani ihmisiä.

Noh, taisi jäädä tänään opit vähäeen. Sain lauantana äidiltä vanhan lipaston kaltaisen.

Sitä on vähän tuunattu, mutta tuunataan lisää. Yläosan laatikot puuttuvat mutta minä ehkä haluan kuitenkin siihen pari hyllyä. Ehkä yksi laatikko lisää, niin sitte se olisi kiva. Taustalevyt näkyvät rumasti, ajattelin peittää ne jollain kankaalla tai tapetin palasella, riippuu mitä löytyy. Sinne mahtuivat kahden trolli-matkalaukun sisältö, eli paljon kankaita ja säilytysjärjestelmän vierellä olevista laatikoista sai vähän tavaraa myös tuonne laatikkoihin piiloon. Muutakin tavaraa sinne mahtui hyvin ja kämppään tuli lisää tilaa ja valoa. Kori jäi lattialle sitä varten, että siihen voi säilyttää vaikka vilttejä. Petaamattomasta sängystä löytyy Anna-nalle ja Drontti Edvard.

Ja hetki vielä mietteitä...
Valmistuminen kurkkaa pian nurkan takaa ja pieni paniikki tulevan kanssa alkaa koputtaa.. Mitä seuraavaksi? Saanko jatkaa töitä joulun jälkeen? Pitääkö etsiä uutta työpaikkaa? Saako turusta töitä? Jos jatkaisi opiskelua vaatetus puolelle, mutta siinäkin on miljoona kysymysmerkkiä.. 



Joskus elämä tuntuu juurikin tältä. Ei näy mitään...