Auto ongelmia tosiaan. Lainasin isäni pakua, kun pikkusiskoni pyysi hakemaan itsensä. No, lähdin hakemaan häntä ja matka sujui hyvin. Kun lähdimme pihasta niin tuntui kaksi kertaa kummo tömähdys. Tarkkailin taustapeilistä, mutta tiellä ei näkynyt mitään. Sitten jatkoimme matkaa hakemaan isää. Hän oli mäen päällä ja siinä saa ajaa muistaakseni neljääkymppiä tai jotain tälläistä. Hitaasti kuitenkin. 

Ylämäen aikana kuului paukahdus ja auto nytkähti. Katsoimme siskoni kanssa toisiamme epäuskoisena ja kumpikin tiiraili tielle, että tippuiko jotain. Taisin sitä kysyäkkin. No, hetki siitä kaikki mittarittareiden viisarit tipahtivat nollille. Katsoin kojelautaa epäuskoisena. Mitä ihmettä suorastaan huusin. No, eipä sitten, etteikö lisää ihmetyksen aiheita. Auto ei kaasuttanut.

Olin jatkanut kaasun painamista ihan siksi, että oltiin yhä ylämäkeä porskuttamassa. Kun huomasin, että auto alkoi hyytyä kokeilin pianaa kovemmin kaasua, mutta mitään ei tapahtunut. Onneksi vauhtia oli sen verran, että päästiin mäen päälle ja sain juuri ja juuri parkkeerattua auton kävely tielle. 

Vasemmalla puolella olisi ollut mukavasti parkkipaikkoja, mutta vauhti ei olisi riittänyt enää sinne parkeeraamiseen. Kirosin kovaan ja lähdimme isää vastaan kävellen. Kun lopulta pääsimme isän luo, olimme sopineet, että autosta ei puhuta -ainakaan ihan heti...

Noh, ei siinä mitään, olihan se pakko kertoa. Isä ihmetteli, että mikä ihme siihen mahtoi tulla. No, minä päätin kokeilla viellä starttaako auto ollenkaan ja ihme! Se lähti käyntiin ja jopa kaasutti. Joten lähdettiin taas matkaan. 

Päätettiin kuitenki ajaa suoraan kotiin, sillä auto vaikutti siltä, ettei tiennyt mitä seuraavaksi keksii. Alamäki meni mukavasti, päästiin jonkin matkaa alamäen jälkeekin, kun risteys kohdassa kuului taas paukaus ja auto nytkähti. Suorastaan kiljuttiin siskoni kanssa, että "tälleen se teki viimekerrallakin!".

Siskoni piti jäädä seuraavan ylämäen alapuolelle, mutta sovittiin, että varmuuden välttämiseksi ajan suoraan mäen päälle. Ylämäki meni mukavasti. Ajoin bussipysäkille ja siskoni hyppäsi pois kyydistä. Katsoin sivupeilistä, ettei kukaan ole tulossa ja olin jatkamassa matkaa.. Mittarit tipahtivat ja auto hyytyi saman tie siihen...

Siskoni käveli takaisin autolle virne naamalla. "Ettete näemmä kovin kauas päässeet". Kyllä siihe jäätiin. Jostain syystä olin aika keposella fiiliksellä ja siskoni joka harvemmin tuntuu ottavan asioita liian vakavasti (tai ainakin minusta tuntuu siltä), heitti vitsin kun toisenkin autosta. 

Kokeiltiin strattaamista, mutta autosta kuuluu vai "Klok, klok, klok, klok", eikä se suostunut starattaamaan. Monta valoa paloi jokepellillä ja ihankuin virtaa ei olisi ollut rittämiin. Sitä ihmetletiin.

"Kattokaa ny sinne konepellin alle! Niin ne tekee elokuvissaki ja sit sielt tulee sellanen kauhee savupilvi!" hän imitoi tilannetta. Olin soittanut poikaystävälleni ja hän kaahasi paikalle. Ei kestänyt kovinkaan pitkään kun isän työkaverit kaahasivat myös paikalle ja miehet siinä yhteis toimin ihmettelivät, että mitenkä sitä aletaan siitä hinamaan. 

Mikä auto on niin mahtopontinen, että saa pakettiauton liikkeelle? Poikaystäväni löysi köyttä ja sitten alettiin miettimään, että kestääkö köysi, sillä se ei ole mikään pakun hinaus köysi. Miehet siinä yrittivät saada autoa startattua ja mietittiin, että miten automaatti vaihteista hinataan. Vaihde N:lle.

Aloin katsella kelloa, äiti pääsi jo töistä ja hän tulisi paikalle minä hetkenä tahansa. Isäkin jutteli äidin kanssa puhelimassa ja pian äitikin oli citymaasturinsa kanssa paikalla. Neljä autoa nökötti tässä vaiheessa bussipysäkillä.

Poikaystäväni kiinnitti hienolla merimies-solmulla (tai mikä solmu se ny ikinä olikaan) käydön autoihin. Isän työkaveri hyppäsi rattiin ja isä hyppäsi äitin auton rattiin. Hyppäsin äitini kanssa poikaystäväni kyytiin ja pikkusiskoni lampssi tiehensä. Toinen isän työkavereista ajoi pakun perään. Jännitimme, miten matkalla käy, sillä se on yhtä ylä ja alamäkeä ja kiemuraa.

Onneksemme oli kuitenkin käynyt hyvin ja paketti auto nökötti kotipihallamme. Yhteis voimin päätettiin työntää pakua hieman "syvemmälle" pihaan, ettei se valu omia aikojaan pois pihasta. Pihallekin on oma pieni mäkensä. 

Miehet lähetivät nukkumaan ja minä hyvästelin poikaystäväni ja lähdin äidin kanssa sisälle juttelemaan päivän tapahtumista. Paku nököttää vieläkin pihalla ja minua mietityttää, että mitenkä sen saa minnekään korjaukseen? 

Kuitenkin kävi hyvin ja tulipa sitä kai opittuakin jotain.

Ensinnäkin: automaattivaihteista autoa hinataan ilmeisemmin ns. vaihteella N.

Toiseksi: älä ole yksin tälläisessä tilanteessa ja tämän takia kännykässä kannattaa AINA olla virtaa

Kolme: tunne paljon miehiä jotka tietävät autoista jotain

Neljä: älä panikoi.. kun ottaa asiat rennosti, niin homma hiotuu yhtä rennosti.

Viisi: hmm... muista aina varoitus kolmio ja hanki sellainen autoon jos sellaista ei ole. Muista myös tarkistaa, että laina-autossa on sellainen ja etsi se ennen ajoon lähtöä. (Itsellä ei ollut hajuakaan missä sellainen oli isäni pakussa, mikäli siinä edes on sellaista)

Kuusi: kun auto hyytyy, yritä saada se parkkeerattua mahdollisimman EI laittomalle paikalle... äläkä tuki täysin jalkakäytävää (niin kuin minä tein, hih ).

Seitsemän: ehkä tärkein. Jos autosta alkaa kuulua outoja ääniä, vie se saman tien korjaamoon! Tilannehan voi pahentua vaikka pieni kolina ei sinua heti haittaisi, mutta loppu tulos voi olla, että nökötät jossain tienpientareella hyytyneen auton kera ja herra ties mihin kellon aikaan.. Lisäksi, pitkittyneen vian korjaamattomuus voi tuottaa vielä isomman laskun..

Jep, että oppikaa siitä!