Nyt on suoritettu opinnäytetyö ja saa hetkeksi hengähtää. Viikolopuksi olin alunperin suunnitellut poikaystävän kainalossa kerällä viettämistä ja rentouttavaa viikonloppua, mutta olen sittenkin näillä näkymin lähdössä Tampereelle messuille. Apuväline messuille. Jos sieltä vaikka löytyisi seuraaviin suunnitelmiin jotain ideoita.

Opinäytetyön 6 viikkoa menivät hitaasti ja lopulta päivät loppuivat kesken. Kaksi viimeistä viikkoa olen tehnyt opinäytetyön eteen yli 12 tuntia per päivä. Tällä viikolla olin jo repimässä hiuksia päästä kun tajusin maanantaina tehneeni virheen ja sitä sitten piti alkaa korjailemaan. Voi mikä homma siinä oli. Korjauksessa meni yli kuusi tuntia. Herätys yhdeksältä ja nukkumaan kolmelta yöllä. Kun viikko läheni loppuaan herätys ajat varhaistuivat ja lopulta seittemältä herätys, kolmelta nukkumaan. Stressi katossa, hermot kireällä. Itkupurkauksia tyhjästä.  Itkettiin, naurettiin, tultiin hulluksi, raivottiin, masennuttiin, tehtiin töitä tukkaputkella.

Mutta loppu tulokseen olen silti hyvin tyytyväinen ja tänään sitten panikoitiin, että onko kirjallinen hyvä vai ei ja sitä kun tarvitsi sitten esittää kaikkille alaa opiskeville oma tuotos. Huoh, siinä kädet tärisivät ja sanat unohtuivat. Esiteltyäni itseni ja aikoessani kertoa opinäytetyön aiheeni samalla jo ennätin unohtaa mikä se olikaan? Kiireinen vilkaisu  diaesitykseen, ai niin tosiaan.. Silmälääkärin vastaanottohuone ja odotustila.

Siitä huolimatta esitys meni hyvin, paremmin kuin osasin odottaa. Suorastaan nauratti tai ainakin näin myöhemmin naurattaa kun asiakas-wc:n mosaiikki mallit tärisivät kädessä ja kalisivat toisiinsa "kilin kalin kilin kilin". Lopuksi opettaja kehui ja sanoi, että turhaan jännitin niin paljon. Hieno fiilis jäi, vielä pitäisi jaksaa yksi jakso ja sitten valmistumaan.

Valmistumista olen ajatellut niinkin paljon, että teen tällähetkellä itselleni päättäjäis pukua. Valmiista puvusta laitan kuvan tänne. Kiire sen kanssa vielä tulee, mutta elämän on yhtä kiirettä. Aloitin myös kutomaan mohair huivia, mutta surkeana kutojana homma tuntuu vähän takeltelevan. Kai siitä valmista tulee? Jostain syystä huomaan aina välillä, että silmukat loppuvat kesken, mielestäni niitä pitäisi olla riittävästi. Laskihan ne ainakin 5 kertaa. Tulee lopputuloksesta millainen vain, niin ehkä se on käyttökelpoinen siitä huolimatta ja ainakin olen saanut ensimmäisen kudotun työn valmiiksi sitten ala-asteen. Heh.

Mutta pian nukkumaan, huomenna herätys viimeistään puoli kahdeksalta ja ajo Tampereelle uusia seikailuja kohti!