Tulin juuri suihkusta ja mietin kaikenlaista. Ensinnäkin kuluneen kuukauden aikana ole kerinnyt olla vähän sitä ja tätä, kuten..

Opiskelija, stressaantunut sellainen, työtä tekevä opiskelija, valmistunut opinnoista, työllinen, iloinen, surullinen, häpeissäni, voiton riemuinen, hyvin väsynyt ja harvoin nukkunut niin pitkään kuin olisin halunnut.
 

Olen myös kerinnyt tekemään paljon asioita, kuten..
juuri nimenomaan opiskellut, tehnyt töitä, ommellut päättäjäis pukuni (mistä minulla itselläni ei ole vielä yhtäkään kuvaa, mutta toivon, että saisin siitä kuvan), kutonut sukkaa sitä saamatta valmiiksi, lukenut pitkästä aikaa hyvällä oma tunnolla kirjaa, kuunellut musiikkia, unohtanut ja muistanut joululahjoja, saanut jopa osan joululahjoista valmiiksi (perheen jäsenten lähinnä), keksinyt hyviä joululahja idoita saamatta niitä kuitenkaan toteutettua vaikka ne olivatkin niin simppeleitä, aloittanut joulusiivouksen, unohtanut maksaa laskut ja vaikka mitä viellä..

Tulevaisuudessa tulen olemaan näillä näkymin...
Juuri valmistunut sisustusalan artesaani ja työtön.. Kesäksi olisi kuulema töitä, kun kysyin työnantajaltani, että voisinko jatkaa viellä keväällä töiden tekemistä. Hän ei luvannut mitään ja koska tiedän, että se, että saan jatkaa keväällä on yhtä toden näköistä kuin se, että voittaisin lotossa (eli pitäisi alkaa lottoamaan), en ole vielä kysynyt. Nyt hän joka lukee tätä ajattelee, voi että mikä tollo, miksi et ole kysynyt!? Siihen on monta syytä.. yksi on ainakin se, että haluan muuttaa turkuun, ja olen lähetellyt hakemusia turun avoimiin työpaikkoihin, toinen on se, että jos jään tänne töihin, en ikinä pääse pois täältä. Kolmas on se, että en tiedä haluanko enää istua kassalla ja hymyille tolloille asiakkaille ja hokea päivän aikana pari sataa kertaa "Kiitos" "olkaa hyvä" "näkemiin" "hyvää päivän jatkoa" "ei, en muista kaikkien tuotteiden hintaa, joten tarkistan sen koneelta" "kyllä, meiltä on loppu se ja se tuote" "ei en tiedä" "miellä ei ole postimerkkejä"... Taannoin päätin, etten aio viettää koko elämääni siwan kassalla ja vaikka tarkemmin sanottuna olen ollut nyt Vapaa valinnan kassalla, en tiedä haluanko viettää siitä kolmatta vuotta miettien, että päästetäänköhän minut tänään tauolle vai unohdetaanko tähän? Ei, kyllä minä yleensä olen päässyt hyvin tauolle, kiireisinä päivänä kuka vain voi uskoa, että se on vaikeaa..

Eli olin ja olen ja tulen olemaan, opiskelija, työllinen ja työtän. Tuntuu oudolta ajatella, että jo ensiviikolla olen työtän kun olen noin 17 vuotiaasta asti tehnyt töitä koulun ohella. Nyt näinä pariva viimeisenä vuotena enemmän kuin sillon 17 ikäisenä. Silloin olin välillä auttamassa vähän, mutta aloitettuani Vapaa valinnassa olen ollut keväästä jouluun töissä. Keväällä olen muutenkin pitänyt "vapaata" töistä ja paneutunut opiskeluun. Mutta nyt.. nyt minulla ei ole opiskelu paikkaa ja laittaa miettimään, että mitäs sitten seuraavaksi?  

Seuraavaksi mahdollisesti, muutto turkuun (odotan innolla), töitä turusta (jos vaikka saisi?), uusi jumppa-urheilu putki päälle (kavereita uudelleen motivoimaan ja jos onnistuu päättämään mitä kaikkea tekisi :P )... ja vaikka mitä vielä. 
 

Poikaystäväni on lähdössä öhh.. hiihtopatikoimaan lappiin ensiviikolla, heti uuden vuoden jälkeen. Olen siitä jossain määrin hieman... en tiedä mitä sana olisi sopiva... kateellinen, no ei nyt ihan varsinaisesti, sillä tiedän, etten välttämättä nauttisi siitä niin paljon, enkä ihan varsinaisesti halua mukaan, ... katkera, no ehkä siksi, että hän lähtee taas kaveriporukan kanssa jonnekin hienolle reissulle ja itse olen aina unelmoinut patikoinnista tai matkailusta jonka joudun tekemään yleensä yksin... Niin ota siitä sit selvää. Joka tapauksessa auoin suutani hänelle hieman valittavaan sävyyn kun hän kertoi, että he menevät ensin norjan puolelle ja sieltä lähtevät suksimaan tänne päin. Ehkä se norja siinä herätti jonkin asteista harmistusta, sillä olen aina haaveillut lähteväni norjaan hänen kanssaan ja vaikka isovanhempani asuvat siinä noin tunnin parin ajomatkan päästä norjasta, en ole koskaan ikinä milloinkaan käynnyt norjassa ja hän nyt sattuu vain aloittamaan hiihto reissun norjan puolelta. Ehkä harmini johtuu myös siitä, että hän uskaltaa ja pystyy lähtemään tälläisiin juttuihin mukaan, kun itse en uskaltanut lähteä venäjälle tutun porukan kanssas leirille jonneki tuppukylään jossa peseydytään veireisessä joessa. Ehkä kauhukuvat reissusta saivat minut perääntymään? Miksi sitten haluaisin lähteä norjaan hiihtämään rinkkaselässä tuuleen ja pakkaseen? Enkä edes osaa hiihtää? + olen nainen en pärjäisi miesten kyydissä ja kuntoni on tässä parin kuukauden aikana läsähtänyt niiiiin alas, että en pystyisi mitenkään siihen. 

Aloin juuri miettimään, että kirjoitan tässä jotain elämän romaania, kuten poikaystävälläni on tapana sanoa "mitä ihmeen romaania sä siellä kirjoitat?".. Jooh.. Eikä ole yhtää kivaa kuvaa laittaa tänne kun kamera ei ole lähi aikoina ollut kädessä. Laventeli-pähkinä-suklaa kekseistä voisi teitenkin ottaa kuvan, mutta laiskottaa.. Tai hienosta ananas-koristekasvista jonka sain päättäjäis lahjaksi? Laiska olen. Sentään tein jonkinasteisen sanallisen päivityksen tännekin.