Sade päivien kunniaksi päätin linnouttautua lankakerän ja virkkuukoukun kanssa sohvalle ja aloin täydentämään päiväpeittoani. Siinä oli pieniä reikiä, joten päätin korjata tilanteen peittämällä ne valkoisilla kukilla. Tämä aiheutti suuren innostuksen jälleen virkkaamiseen, mitä en olekaan tehnyt sitten vähään aikaan. Lankoja olen kyllä ostanut, mutta mitään en ole tehnyt.

Kirjastosta lähdin ihan sitten kirjoja etsimään, että tulisi uusia kukkaideoita, mutta tykästyin pariin eri kukkaseen, jotka olin jo oikeamin saanut valmiiksi ennenkuin kirjastoon kerkesin. Eilen illalla sain vihdoin ja viimein loputkin kukat ommeltua käsin päiväpeittoon kiinni ja tässä on loppu tulos :



Tästä kukkasten merestä sain sitten uuden innostuksen virkkaamiseen ja tällä hetkellä meneillä on ystävälleni yllätystä, mitä en kerro, jos hän sattuu vaikka sen täältä lukemaan ja yllätys menee pilalle.

Shoppailtuakin on tultu. Ostin vihdoin ja viimein ne kumisaappaat. Vanhempien luona asuessani en kokenut tarvitsevani kumisaappaita, kun tuli aina jonkun muun saappaat jalkaan laitettua. Mettä kenkinä olen käyttänyt pari vuotta sitten ostamiani Gore-tex kenkiä, mutta nämä keltaisen uutuudet käyvät paremmin city-märkä-tallusteluun.

Sopivat mukavasti myös Hello kitty - sadetakkini kanssa.

 

Turun keskiaikaisilta markkinoilta tuli ostettua kaksi tablettia, tuossa on makro kuva siitä. Vihreä on toinen kiva sisustusväri, jota olen huomattavissa määrin viljellyt keittiöön.

 

Mikä kasvi?
Se on laventeli. Odotan, että se alkaa kukkimaan. Parvekkeelle en ole helteiden takia uskaltanut sitä laittaa. Poloinen kärventyisi sinne.

Pitkän pohtimisen ja pähkäilyn jälkeen selvisi, ettei tämä ollutkaan basilikaa, niin kuin luulin, vaan ahkeraliisa jonka olin äitille syntymäpäivä lahjaksi istuttanut, taustalla näkyy basilika. Toisin sanoen, äitillä on kaksi ahkeraliisan taimea kotona ja yksi basilika ja minulla kaksi basilikaa ja yksi iiiiso ahkeraliisa. Se tuntuu vievän energian myös basilikalta. Pitäisi istuttaa se erilleen. En ole saanut aikaiseksi.

 

Kirahvi ja seepra.. zeepra.. zepra.. zebra.. Seepra.. kylläpä se näyttää hassulta kirjoitettuna. Heh. Tein äidille erilaisia pyykkipoikia, kun hän pyysi, tosin pyykkipojista minulla ei ole kuvaa. Tässä harjoittelin vähän paperille, että kuinkas kirahvi ja seepra piirretään. Pyykkipojan kaverukset ovat paremman näköisiä.

 Eikä töissä mitenkään tylsää ollut? Ei kai? Iltavuorossa, eikä ainakaan liikaa asiakkaita. Ne jotka eivät teidä, että se mikä lukee viivakoodin muodostuu monesta peilistä, en ole laskenut kuinka monesta, ja siitä punaisesta valosta, peilit vissiin kohdistavat infrapunavalot siihen alas mihinkä tuotteen koodi sitten laitetaan, että se lukee ne, niin tietävät nyt. Edellinen huono ja pitkä lause. Noh, miekä sitten vähän peilaili itseään niistä peileistä ja piirteli huvikseen.

Siinä on meikäläisen suuta ja nenää ja silmää. Yksi lapsikin nopea luonnos, mutta eihän siinä sitten sitä kerinnytkään piirtää sen paremmin.