Kirjoitin tämän luonnoskirjaani kun olin katsomassa ystävääni Oulussa.



26.2.2009

Olen Limingassa. Heidi maalaa taulua, minä ihmettelen. Hetki sitten maalasin vesiväreillä. Huomenna lähden Saloon.

Olen aikuinen nainen, nuori aikuinen, joka pytyy ja kykenee olemaan itsenäinen. Siitä huolimatta tarvitsen vanhempiani, rakastani, ystäviäni, ihmisiä. Tiedän, että minulla on viellä paljon opittavaa. Minulla on viellä paljon koettavaa, nähtävää. On viellä paljon asioita jotka pitää ymmärtää, niin tässä elämässä, maailmassa, suhteissa, ihmisissä, läheisissä, tapahtumissa ja ennen kaikkea minussa itsessäni.
On viellä paljon paikkoja joissa pitää käydä.
On viellä paljon asioita mitä pitää oppia.

Mutta minulla on jo paljon takana, asioita joita olen jo oppinut, kokenut, tunteita joita olen tuntenut, ihmisiä joita olen tavannut. On paljon asioita mitä olisi voinut haluta jättää kokematta, mutta periaatteesta en enää antaisi niitä pois. Asioita, ihmisiä joita ilman en olisi tässä nyt. Nyt juuri minä, juuri tämä ihminen kun olen.

Olen iloinen, että tulin Ouluun, Limingaan. Olen iloinen, että saan viettää täällä Heidin kanssa yhteistä aikaa ja oppia jälleen lisää. Minun pitäisi oppia lisää kiitollisuutta, muistaa useammin kiittää, puristaa suru ulos ja muistaa useammin iloita.

Elämä on ihanaa. Ulkona on lunta ja aurinko paistaa! Minä rakastan Juria, ystäviäni, perhettäni, lemmikkejäni, luontoa, ruokaa, herkkuja, menemistä, matkustelua, nukkumista, nauramista,
Elämää!

Ps. Kiitos tapsa kun sinulla on isopää!
- Heidille tuli hyvä mieli