Olen nyt tässä ollut hetken aikaa työtön ja on tullut sitten ravattua niin työkkärissä kuin kelassa ja paperisota on kivaa.... Eilen olin vanhempieni luona ja kävin mukavaa paperisotaa perheen koiran kanssa. Ninni repi euromarketin mainosta kädestäni innoissaan. Olin hetkeä aikaisemmin päästänyt sen istumaan tuolille vastapäätäni ja kierittänyt lehden tötterölle ja ääntelin siihet. Koira innostui tietenkin siitä heti ja pian meillä oli hieno leikki pystyssä. Koira yrittää pysyä tuolilla ja samalla kiskoo euromarket tötteröä kädestäni ja murisee. Siskoni ei kerinny ottamaan kuvaa, koska kamera oli jossain tipotiessään ja lehti olikin siinä vaiheessa jo tuusan nuuskana. Tällainen paperisota on mielestäni paljon kivempaa kuin kelan papereiden täyttäminen ynm... Niin ja lopuksi yritimme siskoni kanssa koota hajalle revittyä euromarketin lehteä. No, meillä oli hauskaa!

Tässä työttämänä ja ilman sen kummempaa tekemistä, olen käynyt tiiheään tahtiin turussa ja nähnyt ystäviä. Tällä viikolla kauhistuin kun katsoin tiliä, oli tullut reissuilla tuhlattua aika kovin rahaa. Nykyään kun ei voi opiskelija kortin varjolla reissata junalla, joudun maksamaan itseni kipeäksi matkaillessani. Onneksi minulla on ensikuussa töitä, ainakin sen kuukauden. Katsotaan joutuuko sitten odottamaan taas kesään? Kymppi, pahimmillaan 14 euroa alkaa pidemmän päälle olemaan hurja hinta turkuun pääsemisestä. Lopulta tulin kotiin bussilla vakio vuorolla, josta ei tarvinnut maksaa itseään ihan niin kipeäksi. Laskin, että tämän viikon turku reissuun meni vajaa kaksikymppiä. Kymppi junaan, 4 kertaa 2.50 paikallisliikenteeseen - toinen mahdollisuus olisi kävellä poikaystäväni luokse, mutta aina ei huvita lähteä käppäilemään yli puolen tunnin reissua, joten maksan itseni kipeäksi - ja vajaa kumppi bussiin. Tulin siihen tulokseen, että jos meinaan jatkaa tätä rataa turussa käymistä, minun tulee hankkia jokin hieno yhdistelmä kortti, jolla voi reissata bussilla ja paikallisliikenteellä vähän huokeammalla hinnalla.

Kaiken tämän reissailun lisäksi ostin yhden aivan ihanan virkkauskirjan, pari paitaa, pitkät ylipolvensukat - jotka eivät pysy ylhäällä -, pikkuhousuja, ruokaa.. edellis viikolla ostin jumppa kassin ja kengät kirppikseltä - joiden kantalaput kävin vaihdattamassa ja tajusin kuinka kallista sekin on!! Suorastaan kauhistuttaa, kun kaikki on niin kallista eikä mitään voi tehdä rahaa kuluttamatta.. Aahhh!

Kävimme ystäväni kanssa myös yhdellä salilla katsomassa taistelulaji näytöstä. Lajeja oli aikidosta tai chihin ja escrimaan ja paljon muita. Kävimme seuraavana päivänä aikidossa ja oman taustani vuoksi tunti tuntui jossain vaiheessa melkein tylsistyttävän helpolta. Hauskin osuus oli kun sain ystäväni kanssa harjoitella ja koska tekniikat olivat minulle täysin tuttuja opetin niitä hänelle. Suorastaan ihmettelin kuinka vaikeista tekniikoista lähdettiin, kun itse olen oppinut ne vasta keltaisen vyön saatuani. Harjoittelimme vielä tekniikoita hansassa, kun odotin bussia josta olin myöhästynyt juuri sen muutaman hassun minuutin. Siinä pari ihmistä ihmettelivät mitä me höpisimme ja siinä touhusimme.
Näytöksessä törmäsin kutkuttaviin lajeihin joiden kokeilemisen lupasin itselleni jahka turkuun saan muutettua. Odotan innolla. Iaido ja tai chi vaikuttivat mukavilta - harjoittele itse lajeilta. Aikasempien taistelulaji vuosien äkillinen loppuminen kohdallani oli, kun sain tarpeekseni pareista jotka tulivat ja menivät, eikä oma kokoista naispuolista paria ollut melkein koskaan. Ruskea vöisen isomman miehen kanssa, joka oli kyllä tosi mukava, mutta monen monta kertaa isompi kuin minä.. no... vielä kun lisätään siihen miehen niska vika, niin alkoi aika hyvin syödä motivaatiota. Lopulta huomasin, että aloin vältellä treeneihin menemistä, sitten tuli työt ja pian viimeisistä treeneistä oli kuukausi, pian kaksi, kolme ja tiesin, etten enää hetkeen harrastaisi kamppailu lajeja. Melkein kahden vuoden jälkeen löydän itseni jälleen tatamilta ja huomasin kuinka kaipasin tatamin tuntua paljaiden jalkojen alla. Lopulta päätin, että haluan harrastaa taistelulajia missä en tarvitse aina poissa olevaa omaa kokoista paria ja voin harrastaa sitä vain valmentajan opastuksesta. Iaido ja tai chi vaikuttivat lajeilta, joissa paria tarvitaan huomattavasti harvemmin ja oikeammin lajit vaikuttivat enemmän mietiskelyltä, kehon hallinnalta ja aivo jumpalta. Oi että odotan ensimmäistä Iaido tuntia ja ensimmäistä kataa. Huokaus.

Ainoa ongelma tässä on enää, että en asu edelleenkään turussa ja aikido tunnilla käynti tuntuu mahdottomalta. En halua jäädä paitsi tunneista varsinkin kun tiedän, että ystäväni kaipaa minua. 80€ tuntuu vähän isolta summalta varsinkin kun tunneilla ei pääse käymään. Tunti sieltä tunti täältä. Ensikuussa en ilmeisemmin pääse kertaakaan treeneihin vaikka ystäväni sinne minua odottaa. Tässä sitä ollaan taas turhautumis kierteessä ja mietitään, että mitä ihmettä taas teen tämän elämäni kanssa. Turkuun, siellä olisi elämä. Täällä mätänen kämpässä, vanhempieni luona, käyn kaupassa, käyn yhden ystäväni luona kutomassa.. juuh.. GFC voisi käydä välillä nostamassa kuntoa, mutta 65€ kymppikortista tai kk-kortista tuntuu paljolta.. 

Tylsyydin ja tekemisen puutteen kourissa aloin tekemän heijastimia. Jo ennen turkuun lähtöäni innostuin niitä virkkaamaan ja nyt niitä on kokeiltu kaiken kokoisia ja näköisiä, mutta innostusta vielä riittää. Mahdollisuuksia on vaikka kuinka ja kun vain pääsee kokeilemaan ja toteuttamaan, niin pian on heijastin armeja pystyssä. Ensin kauhea elämän saarna ja sitten kuvia.  Alla olevissa kuvassa on tekeleet jotka sain turussa aikaiseksi. Kaikkissa paitsi yhdessä on heijastinefekti mukana.
   
Virkatut kukkaset lauma

 
Ensimmäinen tekeleeni

 
Tämän tein juuri koulunsa aloittaneelle pienelle tytölle


Ja tässä tytön veljelle tähti

 
ramdomeja värejä, vähän talvinen siitä tuli..

 
Kukka joka ei heijasta, mutta sitä ovi pitää vaikka hiuvissa tai muuten sisävaatteissa

 
Lisää randomeja värejä

  
 
Näissä kahdessa alimmaisissa kuvissa näkyy kuinka salamavalossa kukan heijastin loistaa. Toinen on kokonaan heijastava kukka ja enemmän kukalta näyttävä on vain osittain. Vihreä porkkanan näköinen tuubi, on saksien "suojakotelo", sillä saksia tarvitsee aina mukana kun tekee kukkia tai jotain muuta.